Sukupuuton partaalla(ko)?

Välillä sitä pysähtyy miettimään omaa faniuttaan ja sitä, miten aktiivinen esimerkiksi itse olen nykyään gingafandomissa. Olen jo jankuttanut useaan otteeseen, mutta sanotaan nyt vielä kerran kuitenkin, että Tähdenlento ja ylipäätään gingaan liittyvät asiat ovat jääneet huomattavasti vähemmälle huomiolle ja innostukseni sarjaa kohtaan hupenee koko ajan, aivan kuten silloin kultaisina teiniaikoina. Koskaan se ei kuitenkaan ole kuollut, eikä ole nytkään. Totuus on kuitenkin se, että uusia aiheita alkaa olla hankala keksiä ja senpä takia tekstejä ilmestyy harvaksemmaltaan, korkeintaan 2-3 per kuukausi. Mieluummin tuotan kunnollista tekstiä kuin äkkiä yhdeltä istumalta suhaistua shaibaa, kuten blogin alkuaikoina tuli tehtyä Toivottavasti lukijani eivät kuole tylsyyteen ja menetä toivoaan suhteeni :D

Blogin Facebook sivulla on tällä hetkellä 332 tykkäystä, mikä on huikea määrä! Kiitos kaikille jälleen, taisin viimeksi kiitellä 200 lukijan kohdalla. On hienoa, että aktiivisia lukijoita löytyy myös muualta kuin bloggeria käyttävistä. Tunne siitä, että blogilleni on edelleen lukijoita, lämmittää mieltä ja saa inspiraation pysymään ainakin jollain tasolla hengissä. Uutta tekstiä on luonnoksissa koko ajan, mutta niiden julkaisuväli on pidempi, sillä pyrin ne nyt hiomaan kunnolla loppuun saakka. Tällä hetkellä olen aktiivisempi muissa kuvioissa ja toilailuitani voi lueskella lifestyle blogistani, Zombiecasta.

..Mutta siis, tarkoitukseni ei ollut tällä kertaa puhua omasta blogistani, vaan gingafandomista ylipäätään. Omaa faniuttaan miettiessä tulee väkisinkin mietittyä koko fanikuntaa. Kestääkö tämä ikuisesti? Kuten sanotaan, kaikki loppuu aikanaan ja jos realistisesti ajatellaan, niin tätä menoa gingafanikunta saattaa kuolla tai vähintään harventua hiljalleen. Vaikka koko ajan ilmestyy uusia suomennoksia, oheistuotteita ja jopa uusia tarinoita, tuntuu, että yhä harvempi fani niistä enää innostuu niin paljoa, kuin esimerkiksi GNG:n ja GDW:n suomennos uutisten aikoihin innostuttiin. Foorumeilta lukee väkisinkin kommentteja siitä, että tämän jutun hohto alkaa mennä pilalle, kun sarjat vain jatkuvat ja jatkuvat ja kuten Akamellekin kävi, loppuivat lyhyeen.

Toki uusista tarinoista ja jutuista innostutaan edelleen, mutta jotenkin tuntuu, että se innostus ei enää ole yhtä suurta kuin pari vuotta sitten. Joko me fanit olemme saaneet haluamamme? Mm. GNG, GDW, Shin Gaidenit, Weed Gaiden, Taidekirja, Fang ja Gamu on jo suomennettu, joten onko kustantajilla tai itse Takahashilla enää antaa meille enää mitään uutta, mistä saada juttua aikaiseksi ja mistä innostua yhtä paljon kuin GNG animen julkaisemisesta Suomessa?

En väitä, että ginga olisi teemana rajallinen aihe esimerkiksi blogeissa tai varsinkaan foorumeilla, mutta kun uutta, oikeasti hyvää ja kivaa materiaalia ei enää ole tarjolla, alkaa niin sanotun "vanhan" jauhaminen käydä kyllästyttäväksi. Joskus tuntuu, että erityisesti GNG on koluttu monelta eri näkökannalta läpi alkaen hahmoista sarjan teemoihin ja näin varmasti käy Weedillekin, jahka se on ensin ilmestynyt kokonaan. Tietysti Weedissä viehättää vielä se, että kaikkia saagoja ei ole vielä saatu suomeksi, mutta sekin aika varmasti koittaa.

Kuulostan varmasti kauhean pessimistiseltä. Tietysti on faneista kiinni, miten paljon sarja saa näkyvyyttä ja uutta porukkaa mukaan. Esimerkiksi Suomen Hopeanuoli-fanit ry tekee asian eteen paljon töitä ja myös Kaksoissolan foorumi tuntuu pyrkivän fanien innostamiseen. Se on hienoa, sillä itse voin myöntää olevani niin laiska ja "tuokaa kaikki mulle eteen nyt heti kiitos" -asenteinen tällä hetkellä, että en voi muuta kuin arvostaa niitä, jotka vapaaehtoisesti haluavat asian eteen tehdä töitä. Mutta riittääkö pelkkä fanien oma-aloitteisuus? Pitäisikö sarjan luojan itsensäkin rohkaistua kokeilemaan jotain ihan uutta? Keskittyä esimerkiksi lyhyttarinoihin tai panostaa sarjan toimivuuteen ja mielenkiintoon keksimällä aivan uudenlaisia juonenkäänteitä ja -kuvioita?

Mitä mieltä te muut olette? Onko gingafandom sukupuuton partaalla vai onko se vielä täydessä loistossaan?

GDA loppuu, elämä jatkuu

Ginga Densetsu Akamea mainostettiin paljon ja fanit (itseni mukaan lukien) innostuivat siitä toden teolla. Odotettiin ja varmaan vähän oletettiinkin, että GDA tulisi nimensä mukaan kertomaan itse GNG/GDW-Akamesta ja tämän elämästä, sillä olihan mainoskuvassakin kuva Akamesta ja Kurojakista. Pienenä pettymyksenä sarja osoittautuikin aivan toisenlaiseksi ja se kertoi epäilyttävän pitkään Akamen esi-isistä, Hakutakasta ja kumppaneista. Ainakin itse kuvittelin (ja varmasti moni muukin), että Hakutakan kertomus olisi vain alkusoitto tulevalle, mutta yhtäkkiä luin Kaksoissolan foorumilta, että sarja tulee päättymään.

Täytyy sanoa, että olen todella pettynyt fani luettuani uutisen. Myönnettäköön, etten kovin aktiivisesti GDA:n etenemistä ole seurannut ihan vain siksi, sillä odotin koko ajan, että jossain vaiheessa päästäisiin itse asiaan eli Akameen itseensä ja alkaisin seuraamaan sarjaa vasta sitten paremmin. En tiedä millä tavoin sarjaa mainostettiin Japanissa tai olenko itse ymmärtänyt jotain väärin, mutta koen jollain tapaa vedätyksenä sen, että sarjaa mainostettiin nimenomaan Akamen ja Kurojakin sekä itse Ginin kuvilla (osa ko. hahmoista oli jopa kansikuvissa saakka) ja loppujen lopuksi sarja kertoo jostain ihan muusta. Toki on mielenkiintoista tietää igojen ja kougien taustoja siitä mistä kaikki alkoi, mutta mielestäni tällöin homman olisi pitänyt mennä ihan eri tavalla ja mainostuksenkin olisi pitänyt olla enemmän tyyliä "Igojen ja kougien esi-isien tarina" yms.

Kuitenkin tässä pettymyksen ohella tulee huomioida se, että Japanissa sarjat lopetetaan hyvin herkästi, jos lukijakuntaa ei ole tarpeeksi. Ilmeisesti Akamelle kävi näin ja jos niin on, on se sääli, sillä kuten aiemmassa GDA:ta käsittelevässä postauksessani mainitsin, olisi ollut hienoa, jos GDA olisi kertonut useamman aikakauden "Akameista", joista sitten GNG:stä tuttu Akame olisi ollut viimeinen.  Painostan kuitenkin sitä, että halusin ja toivoin sarjan kertovan vain Akamen itsensä aikakaudesta, eikä tämän esi-isistä, joiden persoonatkaan eivät tunnu yltävän Akamen tasolle. Toisaalta olen harmissani sarjan lopetuksesta, mutta toisaalta en sitä yhtään ihmettele. Lukijoita olisi varmasti riittänyt, jos sarja olisi nimensä mukaisesti kertonut nimenomaan Akamesta, eikä tämän esi-isistä. Mielestäni sarjan nimi on hyvin harhaanjohtava etenkin, kun itse Akame ei sarjassa esiinny millään muotoa. Sen nimi olisi pitänyt olla jokin aivan muu, jotta se olisi ollut toimiva, eikä se johtaisi harhaan. Toisaalta taas en lähtisi ainakaan vielä osoittamaan Takahashia syyttävällä sormella, sillä voihan olla, että Japanissa sarjaa on mainostettu sen todellisella sisällöllä.

Mutta mitä tästä opimme.. Ehkäpä Akamen loppuminen tietää Orionin jatkumista. Who knows.. On vain sääli, että GDA ei päässyt oikeastaan edes puusta pitkään. Toisaalta olen ihan ilahtuntut ja kiitollinen siitä, että tämän tyylistä sarjaa alettiin ylipäätään tehdä, mutta Takahashi ja kustantajat olisivat varmasti voineet kehitellä asiaa joko pidempään tai paremmin. Sarja olisi varmasti ollut toimivampi, jos se olisi jätetty yhden pokkarin mittaiseksi, niin sanotuksi Shin Gaiden tarinaksi. Jos tästä pitää jotain hyvää keksiä niin  GDA:ssa tulee esille muutamia itseäni mietityttäneitä seikkoja, muun muassa ninjakoirien taustoja, mutta toisaalta se jättää edelleen isoja aukkoja tietämykseeni niistä.

Toistoa toiston perään, pointtini varmaan meni perille ^^' Elämä jatkuu ja toivon mukaan saamme vielä Takahashilta jotain pientä kivaa tarinantynkää ennen tämän jäämistä eläkkeelle.

Arvostelussa: GDW osa 41 - Kenttätaistelu

Kansikuva on mukavan raikas ja viimeinkin vaihtelua niihin ainaisiin metsämaisemiin. Tämän kansikuvan tausta on itse asiassa Yurikon ottama, joten kaikki kunnia hänelle. Hahmot on aseteltu hyvin ja muutenkin kokonaisuus pelaa. Nappi suoritus, etten sanoisi. Positiivinen yllätys oli se, että kansikuvassa oli viimeinkin fanien ottamia kuvia. Tässä kohtaa täytyy kiittää ja kumartaa Sangatsua, sillä he kuuntelivat lukijoita ja meidän toiveitamme paremmista kansikuvista. Hienoa, että toiveisiin reagoitiin.

Tämä osa yllätti. Oikeastaan olin jo varautunut siihen, että Victorilla on selkeästi jotain hampaankolossa Maximin suhteen, mutta tämä osa vakuutti minut siitä, että vihollislauman sisälläkin kuohuu. Mielestäni tämä on yllättävä juonen käänne, kun vertaa aiempiin saagoihin, joissa vihollislauma on suurinpiirtein pysynyt samana ja vaikka jotkut olisivatkin puolta vaihtaneet, eivät ole välttämättä ole tapahtuneet niin dramaattisella tavalla kuin sotakoirien suhteen. Vihdoinkin jännitystä!

Yllätyin, miten Victor (ja Aram) olivat kääntäneet kelkkansa ja päättäneet ryhtyä toimimaan oman päänsä mukaan. Aloin miettimään, että mahtaakohan sotakoirien marsalkka olla lainkaan tietoinen sotakoirien Hokkaidon reissusta? Oli ihailtavaa, miten Maxim päätti antaa kaksikolle nenille ja lähetti kaksi soturiaan viemään viestiä kotimaahan pettureiksi ryhtyneistä majureista. Saa tosin nähdä, miten noiden kahden käy, kun taas yllättäen  kävikin niin, että Victor oli ehtinyt käskeä joukkojaan noiden kahden viestinviejän perään. Toivon mukaan viesti menisi ajoissa perille, vaikka sitten oulaisten avulla jos ei muuten. Vaikka Maxim kovasti tuntuikin yrittävän vakuutella itselleen ja kaikille olevansa edelleen sotakoira, joka ei vaihda puolta tuosta noin vain, olen silti vuoren varma siitä, että tämä kuitenkin jossain vaiheessa kääntyy oulaisten puolelle, koska periaatteessahan se jo nyt "kaveerasi" oun soturien kanssa.

Lydiasta paljastui kuitenkin onneton heiveröinen narttu, josta ei tunnu olevan mitään hyötyä enää. Luulisi arvonimensä perusteella olevan hieman omatoimisempi ja itsenäisempi hahmo, mutta kuitenkin se hiiviskelee urosten selän takana loppujen lopuksi.

Tässä osassa kyseenalaistettiin myös Weedin ajatusmaailmaa, mikä mielestäni oli erittäin hyvää vaihtelua aiempaan. Mielestäni Weed toimii vastuuttomasti kuherrellessaan Koyukin kanssa ja tuntuu, että sen ajatusmaailma on kääntynyt ihan ylös alaisin. Toki se toimii siinä mielessä oikein, ettei halua sotaa, vaan haluaa olla rakkaansa vierellä koko ajan ilman huolia ja murheita, mutta Oun ylipäällikkönä sen pitäisi olla paljon enemmän vastuuntuntoisempi. Kohtaus, jossa Kyoshiro retuuttaa Weediä yrittäen takoa tähän järkeä on koskettava, sillä Weed tuntuu olevan aidosti ihmeissään siitä, miksi sille ollaan vihaisia. Onneksi tämä kuitenkin kyseenalaistaa päätöksensä jäädä Koyukin rinnalle pariin otteeseen ja toivon mukaan nyt kuvioihin palanneen Kotetsun sanat saavat viimeistään Weedin hereille. On hienoa nähdä, että edes itse päähenkilö ei ole tyystin virheetön ja senpä takia alan pitää Weedistäkin entistä enemmän.

Seuraavaa osaa odotan enemmän kuin innoissani, sillä tästä osasta tuli yksi suosikkejani tapahtumien muuttumisen suhteen. Erityisesti odotan sitä, aikooko Weed lähteä Kotetsun sanojen valaisemana ystäviensä apuun sekä tietysti Maximin ja sen viestinviejien kohtaloa.